Kotiorja: "Kaikki alkoi siitä kun kolme vuotta sitten tapasin ensimmäisen itämaisen lyhytkarvan ja hullaannuin täysin. Siitä eteenpäin alkoi ensin väsytystaistelu miehen suhteen, joka sitten lupasikin että voin ottaa kissan kun poikamme täyttää kuusi. Siitä alkoi valtava pentujen ja suunnitteilla olevien pentueiden pläräys, sillä tiesin että tuon aikarajan saan vielä neuvoteltua aikaisemmaksi. :D Reilu kaksi vuotta myöhemmin eräs kaverini vinkkasi minulle syntymässä olevan pentueen aika mielenkiintoisesta yhdistelmästä, ja otin kasvattajaan yhteyttä pari päivää ennen laskettua aikaa. Sovimme että jos pentueeseen syntyy htään kokotabbya, varaan sellaisen. Sitten tuli se päivä kun pennut syntyivät. Facebookin etusivulla uutisvirtaani ilmestyi neljän vastasyntyneen pennun kuvat, eikä yksikään niistä ollut tabbykuvioinen. Olin valtavan pettynyt. Klikkasin kuitenkin kuvat auki, ja yllätyksekseni löysinkin lisää kuvia, jotka eivät olleet ensinäkymässä näkyneet. Selasin kuvia hengitystäni pidätellen, ja laskin että pentuja oli seitsemän. Viimeisessä kuvassa onli pentueen pienin rääpäle, suklaatabby poika, ja mä tunsin heti että tämä on minun kissani. Se oli todellakin rakkautta ensi silmäyksellä. <3"

16614_671164659633385_555677831423455086

 

"Näytin kuvaa kissasta miehelleni, jonka ensimmäinen reaktio oli lähinnä vai niin. Sitten ilmoitin että harkitsen tätä kissaa meille, ja mies kurtisti kulmiaan. Äkkiä vetosin siihen että olin juuri myynyt valtavan kokoisen akvaarion kaloineen pois, ja että maksaisin kissan niistä saamillani rahoilla. Koska olimme 3 viikkoa aikaisemmin menneet naimisiin, saatoin myös mainita että lupa kissanostoon olisi mahtava huomenlahja. ;) Niinpä mies heltyi, ja pyysi kysymään kasvattajalta koska voimme mennä pentuja katsomaan. Kasvattaja lupasi että saamme tulla heti kun pennut ovat yli 3 viikon ikäisiä, ja koska olin ensimmäinen kyselijä, saisin myös olla ensimmäinen joka saa pennun itselleen valita. Siitä alkoi pitkä ja piinaava odotus, en millään olisi malttanut kolmea viikkoa. :D"

 

"Eräänä päivänä, oin viikkoa ennen sovittua pentujen tapaamista kasvattaja laittoikin minulle viestiä ja ehdotti josko ottaisinkin meille kaksi kissaa yhden sijasta. Hän etsi yhdelle kolleista sijoitusperhettä, ja arveli että me voisimme olla sopiva perhe kyseiselle kissalle. Taas piti kysyä mieheltä, joka kurtisti kulmiaan vielä edelliskertaa enemmän, ja lupasi miettiä asiaa. Kaksi päivää ennen suunniteltua reissua pentujen luo, mies heltyis ja sanoi että kyllä me voidaan toinenkin ottaa, onpahan heistä sitten seuraa toisilleen. Olin maailman onnellisin, olin onnistunut mankumaan kaksi kissaa yhden sijasta, ja vielä kaksi vuotta ennen alkuperäistä aikarajaa. :D Ilmoitin päätöksestämme kasvattajalle, ja tuijottelin ainakin tunnin tämän toisenkin kissan kuvia."

10300076_671677086248809_344908171856693

 

"Lopulta koitti tapaamispäivä, ja lähdimme matkaan. Vaikka ajettavaa oli melkein 300km suuntaansa, lähdimme matkaan mielellämme, ja kun pääsimme perille, emme olisi millään malttaneet lähteä pois. Tuntui kuin Paavokin olisi heti ihastunut meihin, kaikella kolme ja puoli viikkoisen kissanpennun sinnikkyydellään hän kiipesi pentueen pesästä jatkuvasti jonkun meistä syliin. :D Nuoli taas teki vaikutuksen rauhallisuudellaan ja tasapainoisuudellaan, jos kissoista voidaan niin sanoa, niin hän vaikutti tyypilliseltä vanhalta sielulta, viisaus ja harkitsevuus huokui hänestä muihin pentuihin verrattuna. Poikamme tosin olisi Paavon sijasta halunnut meille toisen pojan pentueesta, koska hän ei ollut ennen nähnyt oranssia kissaa. Paavon ja Nuolen veli oli aika hauskan näköinen myös, mutta silti olin jo menettänyt sydämeni muita miltei puolet pienemmälle Paavolle."

DSC_3416.jpgDSC_3419.jpgDSC_3420.jpgDSC_3421.jpgDSC_3424.jpgDSC_3433.jpgDSC_3440.jpgDSC_3444.jpg

"Kotiin päästyämme tuntui siltä että olisin halunnun lähteä saman tien takaisin. :D Pojat olivat täysin jo kietoneet minut tassunsa ympärille. Seuraavat 13 viikkoa tuntui ikuisuudelta, vaikka kävimme sitten myöhemmin katsomassa pentuja uudelleen heidän ollessa kymmenen viikon ikäisiä. Varsinkin pojallemme tuntui olevan odotusaika kauhean pitkä, joten lopulta teimme hänelle loppuajaksi joulukalenterin tyylisen ratkaisun josta hän pystyi joka aamu laskemaan kuinka monta yötä on vielä kissoihin. :)"

DSC_3611.jpgDSC_3622.jpgDSC_3640.jpgDSC_3647.jpgDSC_3658.jpg

" Lopulta isänpäivää edeltävänä perjantaina saimme hakea pojat kotiin. :) Tyypit karjuivat kuin leijonat koko automatkan, ja poikaamme alkoi jo huolestuttaa onkohan kuljetuslaatikossa kissoja ollenkaan. :D Kotiin päästyämme Paavoa ja Nuolta luonnollisesti pelotti kamalasti, varsinkin kun Pieni-koira tuli heitä innoissaan nuuskimaan. Sähinän saattelemana Pieni kuitenkin liukeni hyvin äkkiä paikalta, ja pikkuhiljaa kissatkin uskalsivat ulos kopastaan. Ensin ne kyhjöttivät hädissään tv-tason takana, mutta kun kannoimme ne muutaman tunnin päästä vessaan hiekkalaatikolle, molemmat tekivät tarpeensa ja lähtivät sitten varovasti tutkimaan paikkoja. Pienestä ei tarvinnut enää huolehtia, sillä se pysytteli visusti sohvalla, kaukana tuollaisista sihisevistä pirulaisista. :D Ensimmäisenä yönä pojat huusivat kovasti koti-ikäväänsä, eivätkä uskaltaneet tulla sänkyyn nukumaan vaikka olisivat saaneetkin. Lopulta kolmantena päivänä mamma ja sisarukset tuntuivat unohtuneen, ja pojat touhusivat rohkeasti ympäri meidän kotia, leikkivät, nauttivat silityksistä ja vähän jopa härnäsivät koiraakin. Hetkeäkään emme ole katuneet sitä että meille tulikin yhden sijasta kaksi kissaa. Pojat ovat kuin paita ja peppu, tai majakka ja perävaunu. He nukkuvat kahdestaan, leikkivät kahdestaa, käyvät vessassa kahdestaan jne. Kun jompi kumpi on poissa edes hetken (esim. eläinlääkärissä tai näyttelyssä), kotiin jäänyt huutaa ikävissään veljeään tulemaan esiin. He vaikuttavat todella nauttivan toistensa seurasta, ja olen onnellinen että kasvattaja ehdotti meille kahta kissaa. <3" DSC_3993.jpg