Paavo: "Tänään me ollaan vaan nukuttu. Ulkona on koiranilma, ja me kyl yritettiin sanoa Pieni-koiralle et painuu pihalle, mut se vaan irvisti meille ja mönki peiton alle. Ollaan oltu oikein ahkeria nukkujia, oon ottanu torkut jo sohvalla, sängyssä,  kiipeilypuussa, kotiorjan päällä, lattialla ja kylppärin lattialämmityksestä nauttien. Nukkuminen on kivaa."

 

Nuoli: "Mäki tykkään nukkuu, mut nukkuisin mieluummin ton koiran kans ku se ei aina nuku mun päällä... köh-köh... Mut on tossa velipojassa hyviäkin unikaverin ominaisuuksia. Se esim. kehrää niin kovaa et mun ei ollenkaan tartte ite, ja se on aika rentouttavaa. Ja sit se on kans tosi lämmin ja pehmonen ja oikein hyvä halittava. No mut joo, huaaaaaaah, jatkan nyt nukkumista. Pärjäilkäähän."

 

Kotiorja: "Kaikki alkoi siitä kun kolme vuotta sitten tapasin ensimmäisen itämaisen lyhytkarvan ja hullaannuin täysin. Siitä eteenpäin alkoi ensin väsytystaistelu miehen suhteen, joka sitten lupasikin että voin ottaa kissan kun poikamme täyttää kuusi. Siitä alkoi valtava pentujen ja suunnitteilla olevien pentueiden pläräys, sillä tiesin että tuon aikarajan saan vielä neuvoteltua aikaisemmaksi. :D Reilu kaksi vuotta myöhemmin eräs kaverini vinkkasi minulle syntymässä olevan pentueen aika mielenkiintoisesta yhdistelmästä, ja otin kasvattajaan yhteyttä pari päivää ennen laskettua aikaa. Sovimme että jos pentueeseen syntyy htään kokotabbya, varaan sellaisen. Sitten tuli se päivä kun pennut syntyivät. Facebookin etusivulla uutisvirtaani ilmestyi neljän vastasyntyneen pennun kuvat, eikä yksikään niistä ollut tabbykuvioinen. Olin valtavan pettynyt. Klikkasin kuitenkin kuvat auki, ja yllätyksekseni löysinkin lisää kuvia, jotka eivät olleet ensinäkymässä näkyneet. Selasin kuvia hengitystäni pidätellen, ja laskin että pentuja oli seitsemän. Viimeisessä kuvassa onli pentueen pienin rääpäle, suklaatabby poika, ja mä tunsin heti että tämä on minun kissani. Se oli todellakin rakkautta ensi silmäyksellä. <3"

 

"Näytin kuvaa kissasta miehelleni, jonka ensimmäinen reaktio oli lähinnä vai niin. Sitten ilmoitin että harkitsen tätä kissaa meille, ja mies kurtisti kulmiaan. Äkkiä vetosin siihen että olin juuri myynyt valtavan kokoisen akvaarion kaloineen pois, ja että maksaisin kissan niistä saamillani rahoilla. Koska olimme 3 viikkoa aikaisemmin menneet naimisiin, saatoin myös mainita että lupa kissanostoon olisi mahtava huomenlahja. ;) Niinpä mies heltyi, ja pyysi kysymään kasvattajalta koska voimme mennä pentuja katsomaan. Kasvattaja lupasi että saamme tulla heti kun pennut ovat yli 3 viikon ikäisiä, ja koska olin ensimmäinen kyselijä, saisin myös olla ensimmäinen joka saa pennun itselleen valita. Siitä alkoi pitkä ja piinaava odotus, en millään olisi malttanut kolmea viikkoa. :D"

 

"Eräänä päivänä, oin viikkoa ennen sovittua pentujen tapaamista kasvattaja laittoikin minulle viestiä ja ehdotti josko ottaisinkin meille kaksi kissaa yhden sijasta. Hän etsi yhdelle kolleista sijoitusperhettä, ja arveli että me voisimme olla sopiva perhe kyseiselle kissalle. Taas piti kysyä mieheltä, joka kurtisti kulmiaan vielä edelliskertaa enemmän, ja lupasi miettiä asiaa. Kaksi päivää ennen suunniteltua reissua pentujen luo, mies heltyis ja sanoi että kyllä me voidaan toinenkin ottaa, onpahan heistä sitten seuraa toisilleen. Olin maailman onnellisin, olin onnistunut mankumaan kaksi kissaa yhden sijasta, ja vielä kaksi vuotta ennen alkuperäistä aikarajaa. :D Ilmoitin päätöksestämme kasvattajalle, ja tuijottelin ainakin tunnin tämän toisenkin kissan kuvia."

 

"Lopulta koitti tapaamispäivä, ja lähdimme matkaan. Vaikka ajettavaa oli melkein 300km suuntaansa, lähdimme matkaan mielellämme, ja kun pääsimme perille, emme olisi millään malttaneet lähteä pois. Tuntui kuin Paavokin olisi heti ihastunut meihin, kaikella kolme ja puoli viikkoisen kissanpennun sinnikkyydellään hän kiipesi pentueen pesästä jatkuvasti jonkun meistä syliin. :D Nuoli taas teki vaikutuksen rauhallisuudellaan ja tasapainoisuudellaan, jos kissoista voidaan niin sanoa, niin hän vaikutti tyypilliseltä vanhalta sielulta, viisaus ja harkitsevuus huokui hänestä muihin pentuihin verrattuna. Poikamme tosin olisi Paavon sijasta halunnut meille toisen pojan pentueesta, koska hän ei ollut ennen nähnyt oranssia kissaa. Paavon ja Nuolen veli oli aika hauskan näköinen myös, mutta silti olin jo menettänyt sydämeni muita miltei puolet pienemmälle Paavolle."

"Kotiin päästyämme tuntui siltä että olisin halunnun lähteä saman tien takaisin. :D Pojat olivat täysin jo kietoneet minut tassunsa ympärille. Seuraavat 13 viikkoa tuntui ikuisuudelta, vaikka kävimme sitten myöhemmin katsomassa pentuja uudelleen heidän ollessa kymmenen viikon ikäisiä. Varsinkin pojallemme tuntui olevan odotusaika kauhean pitkä, joten lopulta teimme hänelle loppuajaksi joulukalenterin tyylisen ratkaisun josta hän pystyi joka aamu laskemaan kuinka monta yötä on vielä kissoihin. :)"

" Lopulta isänpäivää edeltävänä perjantaina saimme hakea pojat kotiin. :) Tyypit karjuivat kuin leijonat koko automatkan, ja poikaamme alkoi jo huolestuttaa onkohan kuljetuslaatikossa kissoja ollenkaan. :D Kotiin päästyämme Paavoa ja Nuolta luonnollisesti pelotti kamalasti, varsinkin kun Pieni-koira tuli heitä innoissaan nuuskimaan. Sähinän saattelemana Pieni kuitenkin liukeni hyvin äkkiä paikalta, ja pikkuhiljaa kissatkin uskalsivat ulos kopastaan. Ensin ne kyhjöttivät hädissään tv-tason takana, mutta kun kannoimme ne muutaman tunnin päästä vessaan hiekkalaatikolle, molemmat tekivät tarpeensa ja lähtivät sitten varovasti tutkimaan paikkoja. Pienestä ei tarvinnut enää huolehtia, sillä se pysytteli visusti sohvalla, kaukana tuollaisista sihisevistä pirulaisista. :D Ensimmäisenä yönä pojat huusivat kovasti koti-ikäväänsä, eivätkä uskaltaneet tulla sänkyyn nukumaan vaikka olisivat saaneetkin. Lopulta kolmantena päivänä mamma ja sisarukset tuntuivat unohtuneen, ja pojat touhusivat rohkeasti ympäri meidän kotia, leikkivät, nauttivat silityksistä ja vähän jopa härnäsivät koiraakin. Hetkeäkään emme ole katuneet sitä että meille tulikin yhden sijasta kaksi kissaa. Pojat ovat kuin paita ja peppu, tai majakka ja perävaunu. He nukkuvat kahdestaan, leikkivät kahdestaa, käyvät vessassa kahdestaan jne. Kun jompi kumpi on poissa edes hetken (esim. eläinlääkärissä tai näyttelyssä), kotiin jäänyt huutaa ikävissään veljeään tulemaan esiin. He vaikuttavat todella nauttivan toistensa seurasta, ja olen onnellinen että kasvattaja ehdotti meille kahta kissaa. <3"

Kotiorja: "Vaikka itse sanonkin, niin meidän kissoilla on ihan törkeän hieno kiipeilypuu. Rakensimme sen yhdessä mieheni kanssa sillä aikaa kun odottelimme että Paavo ja nuoli tulevat luovutusikään. Koska puuta ihastellaan usein ja siitä on kyselty paljon, ajattelin kirjoittaa kuvalliset ohjeet vastaavan rakentamisesta tänne blogiin. Lisäkysymyksiäkin toki saa esittää jos joku kohta vielä jää hämärän peittoon."

"Pidemmittä puheitta aloitamme siitä että etsimme sopivan oksan. Meidän oksamme löytyi puusta, mutta jos sinulla tai tutuillasi ei ole omalla pihalla sellaista puuta josta hyvä oksa läytyisi, en suosittele lähtemään sitä kenenkään muun metsästä hakemaan. Sen sijaan kannattaa pitää silmällä kaupunkien ja kuntien vihertyöntekijöitä, joskus voi nimittäin osua paikalle kun puistojen ja tienvarsien puiven oksistoa karsitaan. :)

Sitten oksa pitää irroittaa. Suosittelen tähän hyvää sahaa, koska meidän saha ei sitä ollut ja näinollen irroittaminen oli tavattoman raskasta. Myös tarpeeksi pitkät tikkaat olisivat olleet suositeltava varuste.

Sen jälkeen oksa kuorittiin, ja vietiin ulkovarastoon kuivumaan. Tuo kuoriminen oli ehkä ärsyttävin työvaihe koko puussa.

Meidän puu kuivui verrattain vähän aikaa, eli reilu viikon. Puu kutistuu kuivuessaan, joten jos ei halua olla koko ajan ruuveja kiristelemässä kuten me, niin kannattaa ehkä kuivatella pidempäänkin. Kuivumisen aikana askartelin vanhoista tuolien istuinosista ja Ikean Hampen-matosta puuhun tulevat tasot. Tasoihin kelpaa toki muukin kuin tuolin istuimet, mikä vaan liimapuu, lastulevy tai muu puu käy myöskin. Mattoa oli helpoin leikata ihan tavallisella leipäveitsellä, ja nurjalle puolelle kannattaa piirtää itselleen viivat joita pitkin leikkaa.

Kulmat kannattee pyöristää, ja "saumanvaraa" kannattaa jättää n. 5cm.

Seuraavaksi matot kiinnitettiin alustoihin sinkilänaulaimella. Sillä kannattaa työskennellä niin, että laittaa aina vuorotellen vastakkaisiin puoliin sinkilät, ja etenee näin kunnes kaikki tasaiset sivut on kiinnitetty.

Auki jääneisiin kulmiin leikataan viiltoja, ja laskostetaan ne nätisti sinkilänaulaimen kanssa kiinni puulevyyn. Tämän voi tehdä kulma kerrallaan, ei tarvitse enää hyppiä vastakkain puolelta toiselle. :)

Lopputuloksen pitäisi näyttää tältä.

Sen jälkeen toimme oksan sisälle, ja etsimme sille sopivan paikan.

Jalustana toimi useita kymmeniä kiloja painava puupalkin pätkä, johon puu porattiin kulmaraudoilla kiinni. Lisäksi oksa kiinnitettiin parista haarastaan seinään.

 

Sen jälkeen sommiteltiin tasot ja korit paikoilleen, jonka jälkeen ne kiinnitettiin pienillä kulmaraudoilla sekä köydellä. Kannattaa käyttää useampaa kulmarautaa jokaiseen tasoon, oksa kun ei ole oikein mistään kohtaa suora, niin pysyy sitten mahdollisimman tukevasti.

Korit punottiin kiinni köysillä.

Tämän jälkeen kieritettiin vielä köyttä raapimista varten kahteen kohtaan rungon ympäri erikeeperin ja silkilänaulaimen avulla.

Sitten vielä piilotettiin ruma jalustapalkki matosta ylijääneillä hukkapaloilla.

Lopuksi jouduimme suorittamaan yhden pienen eläinkokeen. Koiraa ei satutettu testin aikana, mutta sen tunteita loukattiin syvästi, valitettavasti. :D

 

Tadaa! Valmis!

Myöhemmin saapuivat myös varsinaiset käyttäjät, ja puu hyväksyttiin onneksi heti. :)

 

Kotiorja: Meidän perheellä on ollut ilo ja kunnia seurata poikien eloa ensihetkestä asti, alkuun virtuaalisesti kasvattajan laittaminen kuvien kautta, ja luovutusiästä asti ihan livenä täällä kotona. Ajattelin nyt koostaa tähän kuvakollaasin poikien kasvusta syntymästä luovutukseen saakka. Annettakoon vielä ennen kuvia varoitus; jos kärsit tai olet taipuvainen kissanpentukuumeeseen, nämä kuvat saattavat lisätä oireita. ;)

 

Paavo 1vrk

Nuoli 1vrk

 

Paavo 3vrk

Nuoli 3vrk

Paavo 1 viikon ikäisenä

Nuoli 1 viikon ikäisenä

Paavo 2 viikkoa

Kun Paavo ja Nuoli sisaruksineen olivat 3,5 viikkoa vanhoja, pääsimme ensimmäistä kertaa katsomaan heitä. <3

Paavo 3,5 viikkoa

Paavo 3,5 viikkoa

Nuoli 3,5vkoa

Paavo 3,5vkoa

Nuoli 4 viikkoa

Paavo 4 viikkoa

Paavo 5 vkoa

Nuoli 5 vkoa

 

Paavo ja Nuoli 6 vkoa

 

Nuoli 7 viikkoa

Paavo 7 vkoa

 

Paavo 8 vkoa

Nuoli 9vkoa

 

Paavo 9vkoa

Nuoli 9 vkoa

 

Seuraavan kerran käytiin katsomassa poikia kun he olivat 10 viikon ikäisiä. Siitä eteenpäin oli ihan tuskaa odottaa kunnes pojat olivat 16 viikon ikäisiä, olisin nimittäin halunnut jo jälkimmäisellä kerralla salakuljettaa pojat mukaani. :D Myöhemmin olen kyllä ollut oikein tyytyväinen että jaksoimme odottaa siihen että pojat ovat tarpeeksi kypsiä muuttamaan, mitään ongelmia ei nimittäin heidän kanssaan ole ollut.

Nuoli 10 viikkoa

 

Paavo 10vkoa

 

 

Nuoli 12 viikkoa

Paavo 12 viikkoa

 

Paavo 14 viikkoa

Nuoli 14 viikkoa

 

Vihdoinkin kotona! :) Paavo ja Nuoli 16 viikkoa. <3

 

Kotiorja: Nuoli on kissamaisen hillitty herrasmies. Se on vähän hitaasti lämpeävä, pyrkii käyttäytymään etikettien mukaan, ja on sanalla sanottuna aina cool. Sitten kun Nuolen luottamuksen voittaa, se tykkää myös hellyydestä, mutta yleensä leikkiminen on enemmän sen mieleen. Nuolen on saatava olla aina aitiopaikalla, siksi se viihtykin ihmisten olkapäillä kuin paraskin papukaija. Se ei silti osallistu samalla tavalla kuin Paavo, mutta on silti oikein hyvä työnjohtaja.

 

Nuoli on myös joko maailman huonomuistisin tai nälkäisin kissa. Tuntuu että sillä on aina nälkä, niin nälkä ettei se edes muista juuri vartti sitten syöneensä. Joka ikinen kerta kun joku ihminen kävelee keittiöön, tai oikestaan edes ottaa askeleen siihen suuntaan, Nuoli juoksee kovasti huutaen kiireenvilkkaa ruokakupin viereen. Sen mielestä me ollaan ihan natseja tässä ruoka-asiassa, ja palvelusväki saa kyllä kuullakin kunniansa monta kertaa päivässä. Se ei kyllä koskaan auta mitään, joten varasuunnitelman vuoksi Nuoli on myös opetellut avaamaan kaapinovia ja hakemaan itse itselleen ruokaa. Kaikki kelpaa, koiranluista kissannamien kautta märkäruokiin.

 

Nuoli on myös hurjan taitava kiipeilijä. Se pääsee sekunneissa lattialta kiipeilypuun latvaan, kiipeää kuivumassa olevaa lakanaa pitkin ovien päälle ja ihmisen selkää pitkin olkapäälle. Jos vaatekaappi jää auki, Nuoli löytyy ylähyllyltä. Se oli myös meille tullessaan pojista se joka uskaltautui ensimmäisenä kiipeilypuun korkeimpaan koriin. Se myös hyppää tosi korkealle, mitä en kyllä noilla jaloilla yhtään ihmettele.